Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.
~ B.S.Ingemann ~
Kävimme tänään isomummulassa hyvän joulun toivotuksin. Piipahdimme myös talossa, joka on ollut vuosikaudet niillä sijoillaan ilman asujaa. Erikoinen pala historiaa, kuin olisimme astuneet ajan portista menneisyyteen.
Viimeinen joulu oli jäänyt talon eteisen ikkunaan ajan hapertamina kuusenpalloina. Kolme viluista kuusenpalloa, jotka olivat yhtä aikaa puhuttelevan kauniita, nostalgisia ja surumielisen hauraita. Kuin henkäys kenen tahansa lapsuuden joulusta, jostain kadonneesta johon ei saa enää kunnon kosketusta, vain aavistuksia ja haalenneita muistijälkiä. Mitä minulle tapahtui? Mitä meille tapahtui? Mitä ihmiselle tapahtuu?
Maisemat olivat paljon talvisempia ja jouluisempia kuin täällä. Päiväkin avautui kaikessa lyhykäisyydessään hyvin kauniina meille. Pieni hetki elämää, pala ikuisuutta.
Taas kaikki kauniit muistot - Mauno Kuusisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Ilahdun, jos jaat ne kanssani!