Unelma

Ajattelin kirjata joitain unelmiani. Osa niistä olkoon ja pysyköön ikuisena unelmoinnin kohteena, osan toteuttamista voin harkita huomenna tai ylihuomenna. Kaikkia niitä en toteuta ja siten luovuta pois, koska ilman unelmia ...niin, no.

Elit toteen kaikki unelmat.
Mitä tästä lähin odotat?
Sait kaiken koskaan tahtomasi,
nyt lienee ainut unelmasi
saada uusi aihe unelmiin
- jotka elämässä pitää kii.

Ensiksi pitää todeta, että olen saanut elämältä enemmän kuin uskalsin nuorena unelmoida ja tunnen siitä syvää, hyväilevää kiitollisuutta aina siihen havahtuessani. Jotenkin pidin nuorempana mahdottomana, että voisin ylipäänsä olla onnellinen. Heräsin onnellisuuteeni samoihin aikoihin kuin menetin osan terveyttäni ja läheisen ystäväni. Se oli ristiriitaista ja irvokastakin. Saada maistaa onnen reunasta ja kokea miten se kaikki kaikkoaa taas ulottumattomiin. Kuitenkin jossain kohtaa huomasin tai opin tai älysin, että onnellinen voin olla siltikin. Elämä on kuin elokuva (toki interaktiivinen sellainen), jossa on vain se yksi näytös. Ei uusintoja. Melkoinen etuoikeus sitten kuitenkin.

Mutta niin. Joskus pitää kirjoittaa unelmiaan mustalla valkoiselle, tehdä niistä sillä tapaa näkyviä ja tosia ja olemassaolevia. Ehkä lisäilen tänne matkan varrella uusia?

♥ Lunnit. Ei se vaan poistu. Luulen, että haluan pitää tämän unelman sellaisena hiljaisena unelmana ja muistona hetkestä, jona seisoin tuulisella rannalla kokoilemassa itseäni ja oivaltamassa, että joskus rakkaus ajaa omien unelmien edelle ja joskus pitää osata valita niin. Ei huono oppi ollenkaan.

♥ Lappi, Jäämeri, Ruija. Ei sekään vaan poistu. Se on pysyvä ja toistuva unelma, haluan sinne uudestaan ja uudestaan ja uskon, että jonain päivänä kun olen mennyt, se minun nauruni soi siellä edelleen. Tai hiljainen tyytyväinen hyminä. Sori niille, jotka eivät ajatuksesta nauti.

♥ Kirja. Sitä aikaa vaan tarvittaisiin. Ja siihen lajiin sopiva flow. Jonain päivänä se saapuu, haluan antaa sille tilaa tulla sitten kun aika on oikea.

♥ Koti metsässä. Tämä on uusi ja yllättävä unelma, joka sekoitti pakan. Ja se on unelmana kaukainen. Mutta se syntyi tulenleimahduksen tavoin nopeana ja täydellä roihulla katsellessani eräässä paikassa lintujen lehahtelua metsäisessä pihassa. Se oli oikeasti ihan kamala hetki. Minun elämäni on täällä, asettuneena ja vakiintuneena ja vanhuuden pirtakuviot etukäteen kaavailtuna. Ja yhtäkkiä oivallan, että haluan kodin metsään. Isot ikkunat ja lasitettu tilava terassi. Jos minä en voi mennä luontoon, luonto olkoon minulle läsnä koko ajan. Tämä ei ole pelkästään unelma. Tämä on ajatus, mikä pitää minut hengissä ja auttaa sietämään aavistuksen pitkistä talvista kaltereiden takana. Se harhauttaa minut pois nurkkaani tuijottamasta. Mikä parasta, unelman roihahdus oli niin voimakas, että se levisi mieheenikin.

♥ Kestävän kehityksen työ. Työ, jossa pystyn omalta osaltani vaikuttamaan meidän kaikkien huomiseen. Virittämällä pienen pieniä luonto- ja ihmisrakkauden kytyjä ihmissieluihin. Voi kunpa onnistuisin. Silloin voisin uskoa, että nauruni todella helkkäisi tunturissa. Ai miten niin räkätys?

♥ Kuukkeli, täällä Pirkanmaalla. Luin artikkelin hiljattain ilmestyneestä Lintuviestistä ja vakuutuin, että pihkasilmänä kulkiessani olen osunut kuukkelin harhautettavaksi. Olen jo punonut juonia, miten kuukkeli pääsisi näkemään minut. Sehän kuitenkin siitä enemmän riemuissaan olisi.

♥ Saada nähdä poikamme aikuisina ja huomata heidän löytäneen tapansa olla onnellisia ja elää itsensä näköistä elämää harmoniassa ympäröivän maailman kanssa.

♥ Nähdä ensi talvena linnunrata Seitsemisessä.

♥ Saada nukahtaa teltassa meren ääniin, ehkä Espoon saaristossa.

♥ Saada näyttää perheelle Tara-joen kanjoni. Paikka, jossa tuntui kuin olisin ollut lähempänä taivasta. Kirkas vesi ja turkoosina hohtavia kiviä siellä pohjassa.

♥ Huomata jonain päivänä, että inhimilliseen ja globaaliinkin hyvään pyrkivät ratkaisut alkavat saada jalansijaa niin lähiympäristössäni kuin myös päättäjien, niiden isoimpienkin keskuudessa. Ja että materia ja kohtuuden ylittävä raha ottavat askeleen alemmas ihmisten prioriteettilistalla.

♥ Että jonain päivänä tehdään tieteellinen läpimurto, joka auttaa sietämättömään kipuun ja ehkä ennaltaehkäisee tai parantaa sen.

♥ Jonain päivänä voisin purkaa lääkityksen ja pääni olisi keveä ja mieli suht huoleton. Jalkakin vielä vipattaisi poluilla. Niin ja voi että! Voisin seistä tunturin laella pelkäämättä tuulen tekevän kipuja.

♥ Minulle tulisi tavaksi mennä ajoissa nukkumaan.



Oho, parempi kain myöhäänkin kuin ei ollenkaan?

Mistä muuten sinä unelmoit?