Juhannus

Juhannus uhkasi olla tänä vuonna kylmä, harmaa ja sateisen puoleinen. Ei sitä uskaltanut sitten kummemmin suunnitellakaan. Mutta seura oli kyllä hyvää, sain olla perheeni ja kahden ystäväni kanssa ja muutama muukin mukava tuttu nähtiin. Kyläyhdistyksen saunaa lämmitettiin ja muutama rohkea uskaltautui veteen. Välillä satoi enemmänkin, välillä aurinko muistutti pilvien välistä olemassaolostaan.

Paikallisen holvisillan ja uuden korkeamman sillan luona kävimme paikallista juhannusjuhlaa katsomassa. Sillä hetkellä ilma oli ihan mukava. Ihmisiäkin oli paljon liikkeellä ja olo alkoi olla jo aika juhlava.

Juhannusjuhlilta palattua alkoi se varsinainen suunnitellumpi osuus juhannustamme. Olimme päättäneet lähteä yö-geokätköilemään Helvetinjärven kansallispuistoon, takapuistossa nakuttavana yhä hakematta oleva Iso Ruokejärven kätkö. Kätköilykarttaa tutkiessa huomasimme, että lähistöllä oli myös muita hakemattomia, hieman uudempia kätköjä, jotka esittelivät eri metsätyyppejä. Oivallisia lapsiperheen kätköjä siis, koska niistä pystyi samalla oppimaan jotain hyödyllistä.

Menomatka Helvetinjärvelle päin oli tosi sateinen ja kovasti pohditutti mitä reissusta tulee. Kätköt saimme kuitenkin haettua kastumatta. Se viimeinen, tärkein pääkätkömme, oli kolmen kilometrin patikoinnin päässä. Jätimme auton Haukanhiedan parkkipaikalle ja lähdimme reput selässä matkaan. Ei ollut turha reissu. Yöttömän yön kauneus ja tuoksut suorastaan huumasivat. Joidenkin lintujen laulusta tuli mieleen paratiisilinnun laulu (mitähän sekin on?) ja olo oli juhlava ja onnellinen. Pojat vähän ihmettelivät juhannuskokkojen puuttumista, mutta se kaikki muu palkitsi ja hyväili mieltä.

Iso Ruokejärvi ja sinne vievä polku olivat ehdottomasti kokemisen arvoisia. Olimme perillä tasan puolen yön aikaan. Järven rannalla oli telttoja siellä täällä, yksi pariskunta oli hereillä, muuten oli täysin hiljaista ja yritimme löytää kätkön teltannaruihin kompuroimatta. Löytyihän se kätkö, vaikka etsitytti jonkun verran. Hetki piti vielä seistä järven rannassa ihailemassa usvan kesäyön tanhua järven peilipinnassa.

Tarkoitus oli palatessa paistaa makkarat Haukanhiedan keittokatoksella, mutta siellä penkillä nukkui uupunut pyöräilijä avaruuspeittonsa alla. Emme raaskinneet herättää vaan päätettiin jaksaa kevyemmillä eväillä kotiin saakka. Itse Haukanhiedalla oli yllättävän vähän telttailijoita verrattuna Iso Ruokejärven telttamäärään. Silmä tapasi jatkuvasti viime kesäistä telttamme paikkaa joka suorastaan huusi jotakuta siihen leiriytymään. Ehkä me tulemme vielä tänä kesänä?

Näihin kesäöisiin reissuihin tuli nälkä. Samoin ylipäänsä erämaapolkujen samoamisiin. Ehkä koluamme kaikki Seitsemisen polut tämän kesän aikana?