Kaikkien kaverina

Teimme perheen yhteisen asuntovaunureissun. Testasimme vaunun ja onkien toimivuutta ensiksi lapsuudenkodissani. Onget ainakin toimivat ja kissa oli kovin tyytyväinen. Toimi se vaunukin, joten uskallettiin lähteä pidemmällekin.

Ihan aluksi päätimme poiketa Miljoonativolissa päästäksemme lomatunnelmaan. Ilma oli niin paahteinen, ettei siellä tarvinnut ihan koko päivää riekkua. Kävimme yöpymässä Kalajärven leirintäalueella. Löysimme sieltä myös geologisen luontopolun, joka oli minulle mieleen. Varsinkin loppupäässä kun muurahaiset muistuttivat minkälaisia ne ovat äkäisimmillään. Jostain syystä nilkkanikin vihoitteli reissulla ja käveleminen oli välillä tuskaisaa. Kalajärveltä mieleeni jäivät parhaiten pääskysten upeat pesärakennelmat räystäissä.

 Kalajärveltä ajelehdimme Lestijärvelle. Matkassa oli pientä epäonneakin ja aihiota isompaankin onnettomuuteen, mutta onneksi päästiin säikähdyksellä ja pienillä korjaustoimilla tien poskessa. Lestijärvellä oli aika hieno leirintäalue ja rantamaisemissa kelpasi paistattaa lämmintä päivää. Löysin taas räystäspääskysten pesän ja sitä tihrustaessani ohi kulkenut mies vinkkasi, että läheltä löytyisi pesä jossa viisi poikasta kurkottelee suut auki. Eipä tiennyt mies miten onnelliseksi minut teki.

Lestijärveltä jatkoimme Iisalmeen ja sieltä edelleen Lieksan Vuonislahteen. Iisalmen ja Lieksan välinen ajomatka oli puuduttavin tähän asti kokemistani. Onneksi loppua kohden alkoi maisemat palkita. Leirintäalueelle saavuttuamme huomasimme olevamme keskellä puheliasta ja välitöntä ihmisjoukkoa ja solahdimme sekaan. Olimme tietämättämme osuneet onkimistapahtumaviikonlopulle. Sepä ei poikia haitannut, sielläpä sitä sitten osallistuttiin leikkimieliseen onkimiskisaan ja syötiin herkullista lohikeittoa. Kaikenmoisia kommelluksiakin koettiin. Keitontäyteisillä vatsoilla käväisimme tutustumassa Pielisen museoon ja se osottautui tosi hienoksi paikaksi.

Kasvoni vihoittelivat reissussa. Liekö ollut auton ilmastoinnilla osuutensa asiassa, vaikka yleensä olen mielestäni osannut aika taitavasti ohjailla ilmavirrat pois kasvoiltani. Jossain vaiheessa tuntui, että kipu pääsee niskan päälle. Siinä vaiheessa olikin metka huomata, etten ollut ottanut kolmoishermosäryn hoitoon varattuja lääkkeitä mukaani. Metkoista metkointa oli huomata, että koko kolmoishermosärky ei ollut käynyt mielessäni matkatavaroita pakatessani. Ei ollut lääkkeitä, ei harsoliinoja, ei kylmäpakkauksia. Silmämömmöjä sen sijaan oli ja niitä koko ajan käytinkin. Olo oli jotenkin haikeanhassu tuon huomattuani. Olin jollain tapaa ottanut askeleen vapauden suuntaan ja jollain tapaa olin kuitenkin yhä vaan vanki. Ei auttanut kuin olla miettimättä, päätyä siihen ajatukseen, että toimitaan ja mietiskellään vasta sitten jos kipu pahenee. Onhan noita sairaaloita ja lääkäriasemia. Jäätelönsyönnit kyllä jätin sikseen ja hemmottelin itseäni joka kerran Dajm-patukalla kun muu väki maisteli erilaisia pakastealtaan kylmiä herkkuja.

Pielisen museolla tuli jotenkin tyven ja sees olo. Ensin sen aiheutti se havainto, että sekä ortodoksinen miettimishuone että Lieksan kirkko mahtuivat kumpikin sulassa sovussa samaan valokuvaan. Sitten sen aiheutti näkymä kun kaksi kyyhkyä (no joo joo, puluja, puluja) lensi matalalla pääni ylitse yhden museorakennuksen katolle. Niin minä siellä kuvasin ja kuvasin kyyhkyjä ja unohdin kanteleet ja myllyt ja vanhat veneenkokat ja muut. Lähestulkoon.

Museoreissun jälkeen vedettiin pitkää tikkua siitä mennäänkö tansseihin vai Vuonislahden sillalle onkimaan. Onkireissuun päädyimme. Emmekä toki turhaan. Saaliiksi tuli monta hienoa kuvaa ja monta hienoa hetkeä muistojen arkistoon.

Lieksasta lähdin maailman parasta karjalanpiirakkaa pitkien hampaiden väleissä eteenpäin. Maisemien siluetit jäävät varmaankin ikiajoiksi mieleni uumeniin ja piirtyvät sinne jonkinlaisina kaipuun ääriviivoina. 

Jatkoimme vielä Hirvensalmeen. Siellä Puula tuoksui rantaan saakka puhtaan houkuttavana ja minäkin yllytyin kastamaan talviturkkini tyynessä kesäillassa, kun ei tarvinnut pelätä veden roiskuvan silmiin. Joku lintu siellä minulle lauloi, saunavuoronsa rippeistä kiinni pitävä mies arveli sitä ruisrääkäksi. Jokin uikkulintu se oli minun mielestäni -mutta mikä, se jää arvoitukseksi ainakin vielä. Pojat olivat löytäneet jokaiselta leirintäalueelta kivoja kavereita, mutta täältä sellaisen, jota jäätiin kaipaamaan. Saman niminen, saman ikäinen, saman näköinen, samoista asioista pitävä. Harmi, ettemme tajunneet vaihtaa yhteystietoja. 

Viimeisenä iltana mietiskelin ihmiselämän kummallisuuksia ja niitä hetkiä, joina kohtaamme toisia ihmisiä. Sitä, miten vahvasti lyhyet, ohikiitävät hetket vaikuttavat koko elämäämme ja ihmissuhteisiimme, ehkä minäkuvaammekin. Ei pelkästään omalla kohdallamme, vaan myös läheistemme kohdalla ja joskus jopa sivustakatsojien kohdalla. Kello kävi jo väsyneesti kohti aamuyön tunteja, kun sain viimein ajatusteni vaeltelulta unen. Unessa sain ystävältäni kortin ja taustalla soi Abban Super Trouper. Muuta en unesta muista.

Aamulla olin valmis suuntaamaan kotiin. Yleensä minä olen se, joka haluaa venyttämällä venyttää matkoja, koska kärsin reissustapaluuahdistuksesta. Lomamatkojen paluuosuudet teen lähestulkoon henkistä kuolemaa, liekö se sitten verrannollista siihen kun vankikarkuri jää kiinni ja häntä retuutetaan takaisin vankilaan. Vapauden loppu. Ehkä oli ihan hyvä reissata tässä vaiheessa kun lomaa on vielä jäljellä ja pieniä irtiottoja ehtii vielä tekemään.

Matkan muita mieleen jääneitä kappaleita ovat olleet Kuningasidean Pohjolan tuulet ja Coldplayn A sky full of stars. Niitä kuunnellessa palaa varmasti mieleen tämän kesän helteiset päivät, poutapilvisen taivaan heijastuminen vaunupeiliin kunnes se irrota räpsähtää rekan imussa, uutiset, joita luettiin kännyköistä ja lehdistä matkan varrella, poikien kalan hajuiset paidat ja salakansinttien hopeisina kuultavat kyljet, lokit ja tiirat ja pääskyset, erilaiset kukat, kuopuksen "heleänä raikuva ääni", yhteiset vitsailut ja naurut. Karjalan miesten matala murteen mörinä aamutuimaan vaunun nurkalla toisen kertoessa toiselle miten on tullut kiskottua vaunua jo lähestulkoon sata kilometriä. Uteliaat katseet. Hymyt.