Yhtä vaivihkaa ja yllättäen kuin se saapui, yhtä huomaamatta se meni menojaan jättäen jälkeensä pieniä merkkejä, muistoja lämmöstään.
Minua on kylmännyt pari viikkoa. Syksy tekee tuloaan sydämeen. Vilu, alakulo, hämäryys. Peittääkö se alleen kaiken?
Eivät pelkästään lapset kiusaa toisiaan. Myös aikuiset voivat kiusata. Aikuiset voivat kiusata toisia aikuisia ja joskus jopa lapsia. Kiusaamisen muotoja on muitakin kuin ne, joista on helppo osoitella ja syyttää. Joskus kiusaaminen pukeutuu kaapuun, verhoutuu ja naamioituu. Kiusattu on harvoin se, joka on ensimmäisenä sormi ojossa osoittelemassa muita, perustamassa sosiaaliseen mediaan ryhmiä "Matti Virtanen on työpaikkakiusaaja". Kiusattu useimmiten vetäytyy ja pitää asiat sisällään. Joku voi kysyä mistä minä tiedän. Kyllä minä tiedän. Tiedän omasta lapsuudestani, omasta nuoruudestani ja aikuisuudestani, omasta työstäni ja oman perheeni kokemuksista. Minä tiedän mitä on viettää unettomia öitä. Minä tiedän miltä tuntuu herätä pelolla seuraavaan aamuun.
Joskus tuntuu, että kiusaamisen pelko synnyttää ihmisissä sellaisen ajojahdin, jossa asioiden taustoja ei selvitellä kunnolla, puheita ja tietoa ei suodateta terveellä kriitiisyydellä. Into löytää kiusaamista hyökyy niin vahvaksi, että se ajan mittaan itsessään kääntyy kiusaamiseksi. Huomaamatta. Hups. Ei ollut tarkoitus. Nii-in.
Uskon ja luulen, että paras ehkäisy kiusaamiseen olisi se, että me kaikki välittäisimme aidosti toisistamme. Että me kunnioittaisimme jokainen toinen toistamme ja näkisimme toisissamme asuvan hyvän ja tunnustaisimme sen, että jokainen meistä on vielä vajavainen ja tarvitsee hetkittäin ohjausta. "Sillä on oikeus arvostella jolla on uskallus auttaa" on mielestäni osuva sanonta tähänkin. Jos meillä aikuisilla on kykyä ainoastaan osoitella sormella toisten suuntaan, nimitellä, ilkeillä ja haukkua muita, emme me voi odottaa lapsiltamme yhtään sen enempää. Yhdeltäkään niistä. Vain rakkaus synnyttää rakkautta. Vain kunnioitus synnyttää kunnioitusta.
MLL:n aineistoa kiusaamisesta. Hyvää, avaavaa luettavaa, jonka äärelle palattua syntyy aina uusia oivalluksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Ilahdun, jos jaat ne kanssani!