 |
| Se minun lehtikuuseni |
 |
| Naapurin latoa kolmen pellon ja kolmen ojin erotetun metsän takana. Täällä seikkailen usein unissani. |
 |
| Länget |
 |
| Kalaverkko ja myrskylyhty aitan kongilla. |
 |
| Kotiranta. Mäen päällä kasvoi ennen pihakoivu, joka toimi kodin maamerkkinä kilometrien päähän. |
 |
| Katiskaniemi |
 |
| Makkarakivi |
 |
| Kotirannan ajopuu |
 |
| Entisen lammashaan puita ja kiviröykkiö |
Vielä viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä esittäytyy Mirjami, joka saapui taloon resuisena ja ruokaa vaatien jostain metsien takaa ja päätti jäädä asumaan. Koskaan ei selvinnyt mistä se tuli ja miksi se jäi. Nimensä se kertoi isälle naukumalla "mirrrrr-jammm". On sitä kutsuttu myös lamppuharjaksi, pörriksi ja ties miksi. Minulle se toi mieleen rasselitupon, johon työmies on pyyhkinyt konerasvaiset kätensä. Mirjami ei oikein välittänyt poseerata kameralle, koska se odotti saavansa järveltä kalaa. Pariin kuvaan se kuitenkin armeliaasti suostui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Ilahdun, jos jaat ne kanssani!