Alhonlahden maisemat ovat hyvin kauniit siellä missä ne nyt sattuvat avautumaan ruovikon tai muiden risukkojen takaa. Jossain kohtaa näytti siltä kuin lähistölle olisi suunnitteilla lintutorni. En ole varma uskaltaako siitä ihan unelmoidakaan, se olisi kyllä huikea juttu jos se totta olisi.
Jossain Alhonlahden taustan pellolla viihtyi pari joutsenta. Taivaalla lenteli ahkeraan taivaanvuohi, mutta sen meno oli minulle ihan liian vikkelää. Tuntuu, että silmätkään eivät toimi tällä hetkellä tarpeeksi tehokkaasti. Paljon löytyi silti ihmeteltävää. Joutsenten lisäksi mm. telkkiä. Olipa siellä pellon ja ruovikon rajamaastossa pieniä maamerkkejä joltain muultakin eläimeltä. Ensin juolahti mieleen, että pukin oma Petteri meni lumettomasta joulusta niin sekaisin, että jäi tänne ihmettelemään ilmansuuntia. Luultavasti kyse on kuitenkin metsäkauriista. Ystävä taisi sellaisesta nähdäkin vilauksen, minä tyydyin asettelemaan tulitikkuaskia läjien viereen ja sihtailemaan kameralla...
Ai niin ja olihan siellä myös uskollisesti pitkäkorvainen ystävämme. Se taitaa todella viihtyä tuolla seudulla, koska se toimi viimeksikin minulle tiennäyttäjänä. Tänään se oli loppumatkasta sen verran nopeampi, että päätimme jättäytyä jälkeen ehtiäksemme ihailemaan maisemiakin.
Köpsöttelimme lopulta Pirkan Taivalta pienen pätkän koululle saakka. Täytyy sanoa, että harvassa koulussa taitaa olla noin kauniit välituntimaisemat.
Kodin lähettyvillä huomasimme pikkuvarpusten löytäneen uuden, modernin kodin. Eipä hakkaa tikka rikki pesäaukon suuta kun pesä on tehty sähkömuuntajan metalliputken sisään.
Naapurin piha tuntui houkutelleen lintuja kymmenittäin. Siellähän niitä järripeippojakin oli lukemattomia. Pari niistä viipyi jopa kuvan ottamisen verran aloillaan. Samoin kuin yksi tavispeippo.
Toisen naapurin pihassa elämästään nautti sinitiainen.
Omassa pihassa "ihan vaan" tuttu pikkuvarpunen. Ja pari kaveriaan. Ja mieheni puutöissä kuopuksen kanssa.
Ai niin ja lauloihan siellä takapihan puussakin joku.
Ei oikein tahtonut kirkkaassa säässä erottua kuka siellä laulaa.
 |
| No mä! |
Armeliaasti siirtyi ystäväni punarinta sieltä kirkkaasta korkeudesta alemmas terijoen salavan kantotupsukkaan ja antoi ottaa kuvia.
Kuvausretken päälle kävimme kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita ja söimme terassilla välipalaksi mämmiä. Olen kantanut terassille tavaroita laatiakseni sen sopivaan kuntoon kesää vastaanottamaan. Olen jynssännyt puhtaaksi terassin kaiteet ja pöydän ja tuolit. Vähän koristeitakin löytyi varastosta ja lapsuuden kodin metsästä tuomani männyn oksan karahka odottaa pääsyä isoon ruukkuun töröttämään. Niin sitä vaan tänäänkin saa elellä elämää leveä hymy huulillaan. Vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heräsikö ajatuksia? Ilahdun, jos jaat ne kanssani!