Hauraus

Olen viime päivinä miettinyt ihmisen sotaisuutta, rauhan olemusta -sitä ristiriitaisuutta, että samanaikaisesti kun toisaalla kehitetään epätoivoisesti parannuskeinoja sairauksiin ja pidetään yllä toivoa elämän jatkumisesta, toisaalla elämää tuhotaan joko välillisesti tai suoraan eikä elämän hengellä nähdä juurikaan arvoa tai hintaa.


James Blunt - No bravery


Useimmiten on helpointa ja ehkä viisaintakin vältellä ajattelemasta näitä ollenkaan, mutta viime päivien uutisotsikoita ei ole voinut paeta. Mikä on riittävä syy ryhtyä sotimaan? Mikä on riittävä syy olla sotimatta? Mitä sodalla voitetaan? Mitä sodalla hävitään? Mitä sotimattomuudella voitetaan? Mitä sotimattomuudella hävitään? Kuka voittaa? Kuka häviää?


Sota ja rauha asuvat meissä jokaisessa jonkinlaisessa muodossa ja ne käyttäytyvät kuin tulenliekit, se roihu kasvaa kumman ytimeen puhalletaan lisää voimaa. Myös meidän ihmissuhteemme ovat jonkinlaisia rajankäyntipintoja. Sotia voi syntyä myös puolustuksen myötä. Katkeruus ja kostonhimo lienevät niitä elementtejä, joita kantaessaan tulee sotineeksi itseään vastaan, vaikka viholliseksi mieltää toisen ihmisen. ”Holding onto anger is like drinking poison and expecting other person to die.”


Tuleeko joskus päivä jona ihmiskunnan historia lakkaa toistamasta itseään, tuleeko joskus päivä jona ihminen oppii jotain menneisyydestään ja oppii varomaan niitä kohtia, jotka vievät vääjäämättä konflikteihin ja tuhoon? Tuleeko joskus päivä, jona ihminen ei koe tarvetta tarttua aseeseen, jona ihmisen ei tarvitse puolustaa vapauttaan toista satuttamalla?


The cranberries - Zombie


Nämä ovat monisäikeisiä asioita ja jos näihin kysymyksiin keksisi tyhjentävät vastaukset, olisi tukeva istuin Nobelin rauhanpalkintojen jakotilaisuudessa taattu. Ehkä. Tosin ei liene olemassa yhtä totuutta, vaan jokainen näkee kokemustensa tuomien lasien läpi -ja osin siitä syystä olisi ihme, jos ihmiskunta päätyisi yhteen yhteneväiseen totuuteen ja sen myötä rauhaan.


Jokainen meistä voi kuitenkin omassa elämässään tehdä valintoja rauhan tai sodan puolesta, voi valita kivun tuottamisen tai tuottamattomuuden väliltä. Joka tapauksessahan voi luottaa siihen, että kipua, menetystä, tuskaa ja surua on elämässä tarjolla kosolti ilman, että sitä erikseen siihen luomme lisää. Siinäpä meille vihollista taisteltavaksi ilman että sen täytyy henkilöityä tai ruumiillistua. Se vaan on siitä ovelampi vihollinen, että siihen ei tahdo osua vaikka kuinka kuohuksissaan tai epätoivoissaan sohii kohti. Epähuomiossa saattaa vaan tulla osuneeksi kanssaihmettelijöihin. Uskomme me sitten mihin Jumalaan tahansa tai emme mihinkään, sen verran meissä jokaisessa itsessämme pitää olla Jumalaa, ettemme tietentahtoen kylvä tuhoa ympärillemme ja että ymmärrämme meillä jokaisella olevan henkilökohtainen vastuu teoistamme ja niiden seurauksista.


Elämä on hauras lahja. Toivon, ettei kukaan pitäisi toisen haurasta lahjaa liian rajusti käsissään.



Sting - Fragile